Ruokaa, seksiä ja pikasuhteita vol 2

Jatkan tähän vielä sivuten edellistä päivitystä. Olen tässä ihmetellyt sellaista asiaa, että miksi nainen, joka ei ole kokenut kivoja ja positivisia asioita miehen toimesta, ei kestä niitä uudeltakaan mieheltä. Onko se itsetunto todellakin niin heikko? Mieluummin otetaan se vätys, joka ei osaa sanoa kauniita asioita tai hemmotella naistaan ja sitten taas suhteen päätyttyä itketään miten paska suhde oli tai suhteen edetessä haukutaan kilpaa Ritva-Liisan ja Pirren kanssa, kenellä on paskin mies. Itse edelleen olisin otettu naisesta, jolla on se hyvä itsetunto, kestää miehensä hyviä ominaisuuksia ja osaa arvostaa niitä. Sellasta naista mä katsoisin ylöspäin (empatian ja sympatian tasolla, fyysisesti se on lähes mahdotonta).

Kerron tässä vielä pari kokemusta viime vuodelta, hämmästyttäviä molemmat edelleen.

Tinderin kantturakisan (ei saa loukkaantua, läppäähän se vain oli) voiton vei tällä upea, pitkä, koulutettu blondi-ihminen. Tovin kirjoittelun jälkeen vaihdettiin numeroita ja soitin tuolle upeudelle. Juteltiin puhelimessa useampaan otteeseen ja sain kyllä hyvin vaikuttavan ja kivan fiiliksen kyseisestä naisesta. Treffit saatiin sovituksi melko pian tämän jälkeen ja koska daami oli opintovapaalla, ajankohdaksi sovittiin kahvitreffit perjantai-päivään.

Odottelin kahvilassa neitoa saapuvaksi ja kun hän silmiini saapui, fiilis sen kuin parani, nainen oli kyllä niin kaunis ja hymyilevä. Ostin meille kahvit ja istuttiin rupattelemaan; juttu sujui, kuten jo aiemmin puhelimessakin. Tunnin kahvittelun jälkeen muistin yhden kivan kuppilan auenneen ja ehdotin neidolle ”jatkoja” viinilasilliselle, johon hän ilomielin suostui.

Suunnattiin siis seuraavaan osoitteeseen, moikkasin käsipäivällä tuttua baarimikkoa, tilasin meille pullon hyvää punkkua ja saattelin neidon pöytään. Juttu soljui entistä paremmin, meillä oli todella mukavaa; naurettiin, tutustuttiin ja taas mentiin jopa pusuasteelle.

Pullon ja toisen juotuamme ehdotin vielä käväisyä toisessa ravitsemusliikkeessä ja neito oli täysin mukana, tää ei siis voi epäonnistua...vai voiko? Käytiin seuraavassa paikassa nauttimassa yhdet kylmät, jonka aikana kaverini soitti ja kyseli tilannetta. Kerroin istuvani upeammassa seurassa, mutta tiedustelin hänen asiaansa. Heppu kertoi laittavansa ruokaa ja meidätkin on näillä puheilla kutsuttu, jos vain nainen uskaltautuu näin ensitreffeillä. Neito kertoi harvoin kieltäytyvänsä hyvästä ruuasta, joten pakattiin kimpsumme ja kampsumme, suunnattiin kävellen kaverin luokse.

Kaverini, jolla muuten on tyttöjen tukka,mutta on muuten mukava, avasi meille heti punkkupullon ja tarjosi lasilliset. Kaverin kanssa osataan tuo läpänheitto syvällisemmän keskustelun ohella, joten neidolla ei ainakaan siltä osin ollut tylsää, huomasin eleistään ja ilmeistään, että hän nautti tilanteesta. Ruoka (punajuuririsottoa ja tonnikalapihvi ja paahdettua sipulia sekä tomaattia) tuli kauniina annoksena pöytään, neidon ilme oli se legendaarinen ”priceless”. Hän omien sanojensa mukaan sai ruokaorgasmin, eikä ollut kuulemma koskaan syönyt niin hyvää risottoa, tää toimii...vai toimiiko?

Ilta venyi hyvässä seurassa aamuun, annettiin neidolle hiukan uutta näkökulmaa asioihin keskustelun merkeissä, ilme iloisesta muuttui hetkessä mietteliääksi, hyvä niin. Kellon ollessa jo aamu, autoin neidon päälle päällystakin, nappasin kädestä kiinni ja kävelytin luokseni, tämä siis oli naisen oma ehdotelma. Päästyämme luokseni, molemmat oli päivästä jo aivan poikki, joten suunta oli täysin nukkumaan, olin aivan fiiliksissä tästä upeudesta.

Aamulla molemmilla taisi olla vähän fiilikset pinnassa, joten oli koeajon aika. Kissa kehräsi ja homma toimi, ei tarvinnut siis olla huolissaan siitäkään puolesta. Tarjoilin neitokaiselle toisen aamupalan myös vuoteeseen, jossa sitten muuten vietettiin aikaa pitkälle päivään. Iltapäivästä saattelin neidon bussipysäkille, pussattiin hyvästiksi ja sovittiin seuraavat treffit samalle illalle.

Odottelin täpinöissäni iltaa, neidosta vaan ei kuulunut mitään, vaikka niin sovittiin. Tuli sunnuntai, huomasin neidon olleen Wapissa paikalla viimeisen kerran aamuneljältä, mutta viestiä en ollut saanut. Aamupäivällä sitten se hetki koitti, sain viestin, jossa pahoitteli, ettei ollut antanut kuulua itsestään, mutta tilanne oli vienyt ja oli viettänyt baari-illan ystäviensä kanssa...ymmärrän tämän hyvin, joskus käy niin itsellekin. Mutta sitten hän jatkoi viestillä, että käy sisällään tunnemyrskyä takiani, eikä voida puhua puhelimessa, koska hän ei osaa tai uskalla (Tämän kyseisen naisen Tinder-profiilissa luki selkosuomella, että hän haluaa itselleen keskustelevan miehen...ilmeisesti itse ei siihen kykene). Taas se vitutus nousi pintaan, mikä helvetti naisia riivaa!?! Sain viesteillä suostuteltua naisen keskustelemaan kanssani edes puhelimessa. Hän kertoi itkuisena, että olen liian avoin ja ilmeisesti analysoin myös asioita. Mä oon aina luullut, että naiset haluaa avoimen miehen, jolla on myös älli päässä, mutta ilmeisesti olen ymmärtänyt naisista jotain väärin. Sain suostuteltua tuon itkuisen naisen kutsumaan itseni luokseen, jotta voisin häntä lohduttaa ja samalla keskustella asiasta.

Hyppäsin autoon ja suuntasin neidon luo. Ilta oli hyvin kaunis, lunta oli satanut parikymmentäsenttiä, oli upea pakkasyö. Nainen tuli hymyillen minua vastaan, pussattiin jo eteisessä. Juteltiin asioista hetki, neidon mielikin oli jo parempi. Illalla telkusta tuli romanttinen elokuva Notebook, jota katottiin tiiviisti sylikkäin sohvalla. Leffan päätyttyä iltapesun kautta sänkyyn, rakasteltiin valehtelematta pari tuntia ja nukahdettiin lusikkaan, ajattelin että ehkä tämä tästä. Aamusta lähdin kodin kautta töihin, sitä ennen heippasin pusun kera tuota upeaa ilmestystä ja toivottelin hyvää päivää.

Iltapäivällä sitten sain taas sen elämäni viestin, joka vei uskon naisiin tai ainakin se tuntui helvetin pahalta. Taaskaan ei kuulemma voitu jutella, koska nainen ei osannut ja halunnut. Sain sentään ääniviestin, sekin oli itkuinen ja meni melko tarkalleen näin; ”Mä en pysty tähän, sä oot ihana tyyppi, mutta. Mua ei oo mun edellisessä, kahdeksan vuotta kestäneessä, suhteessa kehuttu kauniiksi tai haluttu seksuaalisesti ja sä teit ne, mä en osaa ottaa niitä asioita vastaan...ja sitten sä olet vielä liian avoin, rehellinen ja analysoit asioita”. Tämän jälkeen sain sanoa pari sanaa ja sen jälkeen minut blokattiin wapissa. Se oli sitten taas kerran sen tarinan loppu.

Mietin usein, miksei ihmiset uskalla mennä itseensä, miettiä sisintään tai käyttäytymismalliaan; moni uusi suhde ja valinta varmasti olisi helpompi

Toinen tarina sijoittuu myöhempään kesään. Kesä oli taas vietetty enemmän tai vähemmän sinkkuna, jokilaivat oli tullut tutuksi, märkää oli kiskottu ja kavereiden kanssa tehty huikeita juttuja. Päätin taas kerran, pettymyksistä huolimatta, aktivoitua treffipalstalle. Väsäsin niin hyvän tekstin, kun vaan osasin ja laitoin mehukkaan stoorin kylkeen pari toimivaa kuvaa. Ei mennyt kovin kauaa aikaa, kun jalokala ui haaviin.

Tällä kertaa vastapuolella kirjoitteli upea vaaleaverikkö, tosin tässä vaiheessa sitä minä en vielä tiennyt, sillä naisesta ei ollut ainuttakaan kuvaa. Olen sen verran rohkea heijarinomistaja, että muiden specksien täyttyessä uskaltaudun kyllä sokkareillekin; En pelkää edes anoppia tai vallitsevaa koronaa, toinen niistä tappaa ihan varmasti ja toinen on vittumainen epidemia.

Ei ehditty kauaa sanoja bittiavaruuteen heitellä, kun neito ehdotti treffejä. Mä suostuin siltä seisomalta, sillä edellisesta kerrasta alkoi olla jo melko paljon aikaa, en ehkä edes tiennyt enää treffietikettiä. Oli upean lämmin kesäpäivä edelleen, sunnuntai ja fiilikset korkella, treffit sovittiin rantaan yhdelle kivalla terassille.

Odottelin terassin läheisyydessä, kun minua lähestyi aurinkolaseihin pukeutunut vaaleaverikkö, jonka vertikaaliolemus oli hiukan vajaampi, kuin itselläni, mutta ei se nyt naista pahenna lainkaan. Halattiin nähtymämme ja saattelin naisen tiskille, tilasin itselleni oluen ja neidolle limpparia, olihan hän autolla.

Juteltuamme hetki, aloin saamaan sellaisia vinkkejä puheesta, ettei neidon erosta ole juuri aikaa tai sitten sitä ei ole vielä tapahtunutkaan. Kysyin asiaa suoraan ja kertoi, että on juuri todellakin eronnut, eikä nyt oikeastaan etsi mitään niin vakavaa, ei halua seurustella. No, tämä oli mulle ihan ok, sillä ei se parisuhde tule muutenkaan etsimällä.

Treffit oli päättymässä, kun neito sai puhelun, hänen piti vielä käydä moikkaamassa lapsia, ennen heidän lomaansa, mutta daami halusi tavata vielä myöhemmin illalla, jos se vain minulle sopisi. Asia oli sillä selvä, annoin numeroni, halasin ja marssin kotiin odottamaan puhelua. Meni korkeintaan tunti, kun tämä upeus helisti minulle ja sovittiin treffit kotini viereen, tällä kertaa kävelyn merkeissä.

Käveltiin muutama kilsa ja tultiin takaisin alaovelleni. Olin heippaamassa naista, kun tämä totesi haluavansa kahvia, vaikkei kahvia juokaan, mutta se on tekosyy päästä vielä kylään. Ei muuta, kun tsupu viidenteen; makoiltiin sängyllä jutellen niitä näitä ja päätin tehdä peliliikkeen huulien yhteenhinkkaamisen merkeissä. Nainen vastasi tähän ilmeisesti ihan hyvillään, sillä se oli hyvin intohimoista kielipeliä se. Samalla mun iso käsi haparoi neidon denimeihin, mutta tässä kohtaa neito heitti hommalle stopin, fiilis oli kun denalla Alkon ovella juhannusaattona. Ajattelin, että avaahan Alkokin ovensa taas arkena, joten kyllä mäkin saan vielä mahiksen. Neito hilpas kotiin, myöhemmin yöllä vielä koodailtiin tulevista treffeistä.

Seuraavana iltana sain viestin, että neito istuu yhdessä pubissa viiniä nauttien ja kyseli halujani liittyä seuraan. Ei mennyt varmasti 5 minuuttia kauempaa, kun olin scootin selässä, kumit soikeena nokka kohti cityä. Neito näytti olevan mukavassa hiprakassa, katseli mua ku pikkutyttö Bratziä kaupan ylähyllyllä silmät kiiluen.

Hetken istuttuamme neito kertoi harmitelleensa edellisillan toimintaansa ja haluaisi uusintaa, jos vain siihen annan mahdollisuuden. No, sen verran entisen leipurin pojassa on piparin päälle ymmärtäjää, että suostuin mukisematta. Kerroin suunnitelman toki olevan sellainen, että mun on kokattava vielä jotain, lounas kun jäi syömättä ja siitä heruu myös hänellekin. Suunnitelma hyväksyttiin ja suunnattiin kaupan kautta mun luo.

Väsäilin keittiössä jo ruokaa aluille, kun neito seisoi keittiön oviaukossa ja ihasteli keittiötaitojani (Eikä edes osannut aavistaa mitä tulee tapahtumaan makkarin puolella ;)). Valmistelin meille rapurisoton, istutin naisen pöydän ääreen ja ojensin kauniin annoksen neidon eteen. Ensimmäinen kommentti veti taas maton jalkojen alta, ennen kun se oli edes lattialle aseteltu; ”Kukaan mies ei oo koskaan tehny mulle ruokaa, joskus ehkä lämmittänyt eineksiä mikrossa”. Tässä kohtaa se kuuluisa kylmä hiki valu pitkin selkää, mutta päätin katsoa tän kortin kuitenkin rohkeesti läpi.

Syötiin, nainen oikeastaan ahmi ja ymmärrän miksi. Sain hädin tuskin lautasen tyhjäks, kun naisella oli jo huilu suussa, vaatteista korkeintaan pikkarit jalassa. Iloinen laulu raikas kämpässä, naapurin lepakot laitto Sinead O'connoria kovemmalle ja mä olin tyytyväinen....siitä, että sain naiselle hyvän ja raukeen mielen.

Aamulla heippasin muikealla pusulla, joka taatusti jäi mieleen ja nainen huikkasi ovelta vielä laittavansa viestiä. Tuota viestiä sainkin sitten odotella useamman päivän, kunnes neito aktivoitui. Sain viestin, jossa hän kertoi, ettei ole valmis seurusteluun. Kyselin tarkemmin tätä idiotismia, sillä en minäkään suoranaisesti ollut heti valmis sanomaan olevani parisuhteessa. Hän totesi, että kun tein hälle ruokaa, hän ajattelee sen olevan riittävän vakavaa, varsinkaan kun ketään koskaan ei ole vastaavaa tehnyt. Kerroin hänelle ajatuksiani ääniviestein ja koitin herätellä vähän avaamaan silmiään. Kertoi ymmärtävänsä, että on päästään hiukan sekaisin, ajatusten osalta siis.

Muutaman päivän päästä päätin vielä yrittää ja laittaa naiselle viestin. Hän sanoi haluavansa luokseni kylään, mutta ei todellakaan mitään vakavaa vaan elämästä nauttimista, yhdessäoloa ja seksiä, ilman satuttamista; tähän suostuin. Taas nautittiin kesäyöstä ja kahdesta alastomasta vartalosta, nainen todellakin oli hekumoidensa huipulla. Taas sitten aamulla lupasi viestitellä ja tällä kertaa vähän intensiivisemmin, kuin aiemmin. Taas kuitenkin taisi naiselta päästä valkoinen valhe tai tahaton lapsus, sillä naisesta ei kuulunut vasta kuin neljän päivän päästä, jolloin itse kyselin tilannetta. Homma sai aavistuksen absurdin vivahteen, kun naisen viesti oli seuraavanlainen; ”Tapasin yhden miehen, jonka kanssa nyt seurustelen”. Oli aavistuksen MitäVittua-ilme kasvoilla, juurihan oli viikon sisään todennut, ettei todellakaan halua seurustella, no ei auttanut kun niellä...taas kerran.

Näin daamin puolen vuoden päästä paikallisen terassilla tupakalla, lähestyi mua hyvin syvälle silmiin katsoen, hymyillen ja olis varmaan pussannut, jos ois ylettänyt. Sitten tämä alamittanen ihmenainen kysyy multa vittu vissiin ihan tosissaan; ”Mitä meille sillon tapahtu, meillä oli niin mahtavaa seksiäkin?” Tumppasin sikarini ja totesin vaan; ”Risotto” ja lähdin kotiin.