Tinderöinnin ja parinmuodostuksen mahdottomuus

Tänään oli sen verran reipas päivä, että ehdin aamukuudesta asti jo pesemään pari koneellistä pyykkiä, siivoamaan ja kokkaamaan ja työpäiväkin olisi vasta edessä. Tässä kohtaa oli sen verran vapauttamatonta energiaa, kuin Olkiluoto kolmosessa, että päätin heittää vähän aakkosia riviin pitkästä aikaa. Mietiskelin pitkään, mikä olisi aihe ja mikseipä sitä sitten kelpaisi sama vanha tuttukin? Olen ollut eräällä treffisivustolla vähän taustaseuraajana jo tovin (koska eihän niiltä pääse edes treffeille, varsinkaan hyvät tyypit (täysin subjektiivinen näkemys)) ja joku tovi sitten sinne ilmesty hyvin tutunoloinen hahmo. Eräs päivä mun sivulla oli tunnin välein käynyt nimimerkki Kaisla78. Siinä vaiheessa jo tiesin tasan, kuka kyseessä lienee. Tsekkasin vielä varmuudeksi specksit, jotka sopi kyllä hyvin kyseiseen henkilöön, kuin hihaton paita kädettömälle. Laitoin pelkän huutonauru- emojin kyseiselle henkilölle ja hetken päästä vielä kysymyksen; ”Ei sitten tainnut hra T ollakaan...

Istuin hetkenä hyvänä tutun ravintolan terassilla viettämässä kesäpäivää, nauttien ihmisvilinästä ja huurteisesta. Selasin somea ja TAAS kerran huomasin nelikymppisen punaisen tuvan ja perunamaan omistajan, jolle puhuminen oli positiivinen ominaisuus miehessä ja tärkeä elementti suhteessa, harrastaneen blokkausta ja anti-blokkausta. Tästä hyvin hämmentyneenä lähdin pohdiskelemaan mahtaisikos onni ja paremmat ominaisuudet omaavat ihmiset löytyä muualta, kuin tästä urbaanista ympäristöstä. Kulautin viimeisen pisaran jääkylmää heinäkenkää kurkusta alas olohuoneen terassilla ja sain päähäni hypoteesin; Löytyisiköhän maaseudun rauhasta ihminen, joka ei pysty tai edes halua tinderöidä tai treffailla treffailun ilosta, boostata vaikka vähän huonoa itsetuntoaan tapaamalla kymmeniä ihmisiä, vaan osaisi pysähtyä tutkailemaan vastaantullutta uutta ihmistä ja hyväksyä sen ominaisuuksine päivineen, ymmärtäen ettei ole täydellinen itsekään. Lähdin pyörittelemään ajatusta tuollaisesta ihmisestä...

Päätinpä tässä, jokusia artikkeleita Tinderistä blogiani varten tutkailleena, tehdä oman tutkimukseni kyseistä sovellusta ja sen käyttäjiä ja käyttäytymistä kohtaan. Mietin hetken mihin ja miten tuon tutkimukseni suuntaisin ja sen perusteella tein oman profiilini hyvin tarkkaan. Olen itse kuullut ja monista naisten kirjoittamista artikkeleista lukenut, millaiset miesten profiilit kiinnostavat. Tärkeitä elementtejä oli ne, että mieheltä töytyy tekstiä, kuvissa näkyisi silmät, pitää olla kokovartalokuva, hymyillä pitää kuvissa ja kaikki sali-, purjevene- ja autokuvat menee heti vasuriin. Näistä viisastuneena tein oman profiilini. Olen melko nokkela, näin subjektiivisella kokemuksella, eikä profiilin luominen ollut mitenkään vaikeaa, tälläkään kertaa. Päätin katsoa ja testata, kuinka paljon minua vedetään oikealle, kun ensimmäisenä kuvana ei olekaan kasvokuva, vaan tekstikuva. Tässä nyt en tarkoita niitä helvetin typeriä aforismeja, joita monella naisella on viimeistään kolmantena k...

Päätin ottaa puheeksi ainakin itseäni monasti kohdanneen tilanteen sitä parempaa puoliskoa etsiessä. Kyse on siis jostakin niinkin ihmeellisestä asiasta, kuin valtataistelu, kuka osaa mitäkin, ja kenellä on eniten tietoa ja miten se ainakin omalla kohdallani on vaikuttanut negatiivisesti kyseisessä agendassa. Tuleepa mieleeni esimerkiks tilanne, kun upea Kaisla pakitteli ilmeisesti toista tai kolmatta kertaa ikinä peräkärryä pihallaan. Auton ja kärryn vekslausta oli kulunut 10 minuuttia, kun istuin vieressä ja purin hammasta ja nieleskelin, etten vaan töksäyttäysi tilanteessa mitään räjähdysherkkää. Lopulta tähtisilmä nousi autosta ja työnsi kärryn paikalleen. Vasta päiviä, saattoi viikko parikin vierähtää, kun asia otettiin framille. Kysyin ystävällisesti miksei voinut pyytää multa neuvoa tai vaikka mua pakittamaan ja vastaus tuli nättien hampaiden takaa melko väkevästi, että haluaa itse opetella. Miks se on aikuisen ihmisen niin vaikea pyytää apua, miks pitää mennä lähes barrik...

Jatkan tähän vielä sivuten edellistä päivitystä. Olen tässä ihmetellyt sellaista asiaa, että miksi nainen, joka ei ole kokenut kivoja ja positivisia asioita miehen toimesta, ei kestä niitä uudeltakaan mieheltä. Onko se itsetunto todellakin niin heikko? Mieluummin otetaan se vätys, joka ei osaa sanoa kauniita asioita tai hemmotella naistaan ja sitten taas suhteen päätyttyä itketään miten paska suhde oli tai suhteen edetessä haukutaan kilpaa Ritva-Liisan ja Pirren kanssa, kenellä on paskin mies. Itse edelleen olisin otettu naisesta, jolla on se hyvä itsetunto, kestää miehensä hyviä ominaisuuksia ja osaa arvostaa niitä. Sellasta naista mä katsoisin ylöspäin (empatian ja sympatian tasolla, fyysisesti se on lähes mahdotonta). Kerron tässä vielä pari kokemusta viime vuodelta, hämmästyttäviä molemmat edelleen. Tinderin kantturakisan (ei saa loukkaantua, läppäähän se vain oli) voiton vei tällä upea, pitkä, koulutettu blondi-ihminen. Tovin kirjoittelun jälkeen vaihdettiin numeroit...

Tässä osiossa ajattelin käsitellä parinmuodostuksen hankaluutta, jossa ongelmaksi muodostuu miehen hyvät ominaisuudet ja naisten, mielestäni, liiallinen vaativuus/itsekkyys. Naiset treffipalstoilla kertovat haluavansa miehen hyvillä ominaisuuksilla; kokkaava, huomioiva, fiksu ja kiltti mies lukee monen kriteerikentässä. Itse kuitenkin olen huomannut, että kun miehellä sitten nämä ominaisuudet löytyvät, ja kenties vähän ekstraakin, sitä ei sitten kestetäkään. Ongelmaksi koen vahvasti sen, ettei naisen itsetunto annakaan periksi sitä, että mies saattaa osata ja tietää enemmän ja myös se, että nainen kokee miehen taitojen kautta oman paikkansa perheen dynamiikassa uhatuksi, vaikkei siis ole vielä edes mistään parisuhteesta keskustelu, ollaan oltu vasta tutustumisen asteella. Itse miehenä olisin hyvin otettu ja hyvilläni, jos vastaan kävelisi itsevarma nainen, jolla on vahva tietämys, on sinut itsensä kanssa, hyväksyy muut sellaisena kuin ovat ja handlaa monet elämän osa-alueet. ...