Kaislakossa suhisee

Istuin hetkenä hyvänä tutun ravintolan terassilla viettämässä kesäpäivää, nauttien ihmisvilinästä ja huurteisesta. Selasin somea ja TAAS kerran huomasin nelikymppisen punaisen tuvan ja perunamaan omistajan, jolle puhuminen oli positiivinen ominaisuus miehessä ja tärkeä elementti suhteessa, harrastaneen blokkausta ja anti-blokkausta. Tästä hyvin hämmentyneenä lähdin pohdiskelemaan mahtaisikos onni ja paremmat ominaisuudet omaavat ihmiset löytyä muualta, kuin tästä urbaanista ympäristöstä. Kulautin viimeisen pisaran jääkylmää heinäkenkää kurkusta alas olohuoneen terassilla ja sain päähäni hypoteesin; Löytyisiköhän maaseudun rauhasta ihminen, joka ei pysty tai edes halua tinderöidä tai treffailla treffailun ilosta, boostata vaikka vähän huonoa itsetuntoaan tapaamalla kymmeniä ihmisiä, vaan osaisi pysähtyä tutkailemaan vastaantullutta uutta ihmistä ja hyväksyä sen ominaisuuksine päivineen, ymmärtäen ettei ole täydellinen itsekään.

Lähdin pyörittelemään ajatusta tuollaisesta ihmisestä ja mietin kuinka ihanaa olisi tavata naisihminen (edes vaikka sen hetken), joka kokisi keskustelutaitoni suureksi hyveeksi, sen että pohdiskelen asioita siksi, että olisi kiva kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi ja juuri siksi, että tuo kyseinen vastakappale antaisi minulle uusia näkökulmia ja varsinkin siksi, että yhdessä pääsisimme parempaan konsensukseen. Kuinka kiva olisi, kun tuo ihminen suutelisi ihanasti ja sanoisi aamu-unisena kainalalossa makoilleessaan, kuinka suureksi positiiviseksi asiaksi hän kokee älyllisen haastamiseni, eikä vedäkään vaatteita niskaan, koska kokee sen itselleen pelottavana asiana. Tuollainen nainen uskaltaisi niellä ylpeytensä, laskea egoaan ja todeta minun antaneen paljon hyvää itselleen, niin itsetunnon, kuin ajatusmaailmankin osalta. Tuo ihminen osaa ja uskaltaa pyytää ja antaa anteeksi.

Unelmissani nainen ei hyökkää sanallisesti, kun haluan hänelle vilpittömästi hyvää. Hän ei raivostu halustani auttaa puutöissä, katon maalauksissa, kokkailussa, takan lämmityksessä, nurmikon leikkaamisessa tai terassin rakentamisessa, tai vaikka vaan peräkärryn pakittamisessa. Olisin varmasti hyvin otettu avatessani ovet ja kantaessani kauppakassit, kun hän hymyilee silmillään ja toteaa hyvin viehättäväksi herrasmiesmäiset tapani ja haluani auttaa. Hän ei koe OPITTUJA taitojani uhkana, vaan mahdollisuutena.

Mahtaakohan tuolla josssakin kaukana vielä löytyä sellaista aitoa ihmistä, joka ymmärtää sen, että kaikki me tehdään virheitä, mutta samalla ymmärtäen sen kuuluvan ihmisyyteen. Haaveissani on nainen, joka ymmärtää eletyn elämän, on käsitellyt oman elämänsä möröt ja haluaa huomiselta paljon parempaa. Nainen, joka ei kaada edellisten tekemiä ikävyyksiä minun tekemikseni virheiksi. Nainen, joka kuuntelee tuomitsematta, vaikka olisit itse-etsiskelyn tiimellyksessä satuttanut ihmisiä, harrastanut naisten kaatamista, tehnyt vaikka sopimuslapsen; Ne on kaikki minun elämää, historiaa, kasvamista ja päätöksiä.

Kognitiivinen vinouma; Miksi sinkut kuvittelevat aina seuraavan vastaantulevan tyypin olevan edellistä parempi, mutta ihminen joka koetaan jo alkuun liian hyväksi ollakseen totta, hylätään tämän ajatelman vuoksi?

Edellä mainitun kaltainen nainen varmasti olisi hyvillään terveestä, mutta antavasta seksuaalivietistäni; hän ei puolen tunnin cunnilinguksen jälkeen vetäisi vaatteita niskaan, todeten minun olevan liian kiltti, vaan olisi mehuissaan minun halusta nähdä, kuulla ja saavuttaa naisen nautinto, miettimättä edes omaa ejakulaatiotani. Hän voisi mieluummin todeta fyysisen puolen suhteestamme olevan täydellistä, jopa parasta ikinä. Hän ei ehkä loukkaantuisi, vaikka toivoisinkin hänen kulkevan istuvimmissa farkuissa tai valkoisissa alusvaatteissa, ihan vaan siksi, että mielestäni ne tekevät oikeutta hänen upealle vartalolleen. Olisi ihanaa, jos tuollainen hahmo kertoisi seksin jälkeen, miten ihanasti hänen seksuaalisuuttaan ja naiseuttaan kohtelin, eikä vaan pakene, koska kukaan mies ei ole koskaan....

Parasta tuollaisessa naisessa olisi ehdottomasti se, että hän haluaisi kertoa minusta ystävilleen hyvässä valossa ja varsinkin se, että kaverit kannustaisi ottamaan minusta selvää, eikä vaan etsisi etsimällä kuraa tai analysoisi jonkun pienen sanan tai teon perusteella minun olevan kusipää tai väärä henkilö hänelle. Tällainen nainen ei ahdistuisi ensimmäisessä mutkassa ja vaatisi omaa aikaa, vaan hänellä olisi halu antaa eforttia vaikka äitiydestä, kiukuttelevista teineistä, edellisen suhteen luomista peloista, elämäntilanteesta tai vaikka välimatkasta huolimatta. Tällaisella ihmisellä voisi olla ymmärrystä miten lyhyt elämä on ja mitä se toinen ihminen voi antaa elämälle ikävän parisuhteen tai avioliiton jälkeen. Tällainen nainen voisi olla otettu siitä, että otan hänet omaan kaveripiiriini tai varsinkin siitä, että minulla on hyvät perhesuhteet, eikä kiukuttele lapsellisesti, kun itse ei olekaan väleissä vaikka sisaruksiinsa tai vanhempiinsa; se ei varmasti olisi häneltä pois.

Olin kävellyt miettivä ilme kasvoilla jokirantaa pitkin kotiin. Matkalla hain vielä evästä iltapalaksi.Kotipihalla sytytin sikarin ja mietin hartaasti; pohdintojen kaltainen nainen saisi varmasti hymyn huulille päivittäin, kunnioittaisin ja arvostaisin, en tuomitsisi menneitä valintoja tai eletteyä elämää, uskaltaisin hänen edessään olla heikko ja hauras ja siltikin tukeva ja antava; antaisin itsestäni aivan kaiken. Tuollaisen ihmisen edessä haluaisin olla hänen kaltainen hyvä ihminen, tiedostaen siltikin vikani ja inhimilllisyyteni. Avasin kotioven ja kaivoin etelä-Suomen kartaston esiin. Pistin silmät kiinni, pyöritin hetken sokkona sormeani ja painoin sormenpään kartastolle. Sormi osuu kohtaan Somero. Tuo pieni synnyinsijani kokoinen Varsinais-Suomessa sijaitseva maalaiskaupunki. Siellä on taatusti oltava ainakin yksi pohdintojeni kaltainen nainen.