Tinderöinnin ja parinmuodostuksen mahdottomuus

Pettymys omalla naamalla tehdystä Tinderprofiilista oli nielty ja mittumaarikin oli mennyt perselleen, kun ainuttakaan lähestymiskieltoa ei ollut hankittu, joten oli aika korjata tilanne. Tällä kertaa päätin tutkailla näkökulmia kyseisellä sinkkujen kaatopaikalla hameväen näkökulmasta. Olin rapsutellut tuskastuneena päätäni profiilin suhteen sen verran hanakasti, että ennenaikainen pälvi oli orastavassa tilassa. Sitten lamppu välähti ja sain mielestäni loistoidean. Pyysin erästä, oman perseensä nykyään mielenkiintoiseksi kokevaa, naisihmistä ottamaan tarakastaan minulle kuvan ja kerroin käyttötarkoituksen. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että kyseinen upeus pyysi teini-ikäistä tytärtään paparazaamaan tuon perberikuvan ja tyttären hämmennys hälveni tietoon, että kuva tulee eräälle laihdutusporukalle; miten päästään fatistä fitiksi pelkästään pienentämällä vaatekokoa. Kuva oli aivan täydellinen, kuten tuo farkkupersekin, enää puuttui naseva teksti. Taisin olla tässä kohtaa m

Istuin hetkenä hyvänä tutun ravintolan terassilla viettämässä kesäpäivää, nauttien ihmisvilinästä ja huurteisesta. Selasin somea ja TAAS kerran huomasin nelikymppisen punaisen tuvan ja perunamaan omistajan, jolle puhuminen oli positiivinen ominaisuus miehessä ja tärkeä elementti suhteessa, harrastaneen blokkausta ja anti-blokkausta. Tästä hyvin hämmentyneenä lähdin pohdiskelemaan mahtaisikos onni ja paremmat ominaisuudet omaavat ihmiset löytyä muualta, kuin tästä urbaanista ympäristöstä. Kulautin viimeisen pisaran jääkylmää heinäkenkää kurkusta alas olohuoneen terassilla ja sain päähäni hypoteesin; Löytyisiköhän maaseudun rauhasta ihminen, joka ei pysty tai edes halua tinderöidä tai treffailla treffailun ilosta, boostata vaikka vähän huonoa itsetuntoaan tapaamalla kymmeniä ihmisiä, vaan osaisi pysähtyä tutkailemaan vastaantullutta uutta ihmistä ja hyväksyä sen ominaisuuksine päivineen, ymmärtäen ettei ole täydellinen itsekään. Lähdin pyörittelemään ajatusta tuollaisesta ihmisestä

Päätinpä tässä, jokusia artikkeleita Tinderistä blogiani varten tutkailleena, tehdä oman tutkimukseni kyseistä sovellusta ja sen käyttäjiä ja käyttäytymistä kohtaan. Mietin hetken mihin ja miten tuon tutkimukseni suuntaisin ja sen perusteella tein oman profiilini hyvin tarkkaan. Olen itse kuullut ja monista naisten kirjoittamista artikkeleista lukenut, millaiset miesten profiilit kiinnostavat. Tärkeitä elementtejä oli ne, että mieheltä töytyy tekstiä, kuvissa näkyisi silmät, pitää olla kokovartalokuva, hymyillä pitää kuvissa ja kaikki sali-, purjevene- ja autokuvat menee heti vasuriin. Näistä viisastuneena tein oman profiilini. Olen melko nokkela, näin subjektiivisella kokemuksella, eikä profiilin luominen ollut mitenkään vaikeaa, tälläkään kertaa. Päätin katsoa ja testata, kuinka paljon minua vedetään oikealle, kun ensimmäisenä kuvana ei olekaan kasvokuva, vaan tekstikuva. Tässä nyt en tarkoita niitä helvetin typeriä aforismeja, joita monella naisella on viimeistään kolmantena k

Päätin ottaa puheeksi ainakin itseäni monasti kohdanneen tilanteen sitä parempaa puoliskoa etsiessä. Kyse on siis jostakin niinkin ihmeellisestä asiasta, kuin valtataistelu, kuka osaa mitäkin, ja kenellä on eniten tietoa ja miten se ainakin omalla kohdallani on vaikuttanut negatiivisesti kyseisessä agendassa. Tuleepa mieleeni esimerkiks tilanne, kun upea Kaisla pakitteli ilmeisesti toista tai kolmatta kertaa ikinä peräkärryä pihallaan. Auton ja kärryn vekslausta oli kulunut 10 minuuttia, kun istuin vieressä ja purin hammasta ja nieleskelin, etten vaan töksäyttäysi tilanteessa mitään räjähdysherkkää. Lopulta tähtisilmä nousi autosta ja työnsi kärryn paikalleen. Vasta päiviä, saattoi viikko parikin vierähtää, kun asia otettiin framille. Kysyin ystävällisesti miksei voinut pyytää multa neuvoa tai vaikka mua pakittamaan ja vastaus tuli nättien hampaiden takaa melko väkevästi, että haluaa itse opetella. Miks se on aikuisen ihmisen niin vaikea pyytää apua, miks pitää mennä lähes barrik

Näin kesänkorvalla kun mirrit mouruaa ja etanaviivat on hyvin aktiivisena, on kiva hankkia itselleen mojova kattaus pettymyksiä tulevaa syksyä silmällä pitäen. Sinkkuna toki on kiva tallustella ilman turhaa riippakiveä, samalla seuraten pariutuneiden ihmisten terassikismaa ja pettymystä toista osapuolta kohtaan, harrastaa kornia ja seksuaalikasvatuksen vastaista panemista ja juoda palkka kaksi kuukautta etukäteen...ai että, elämäähän se. Syksyllä sitten iltojen hämärtyessä on taas kiva kiertää Ikeassa hipelöimässä joka saatanan eri kokoista Malm-lipastoo, koristetyynyjä ja mietelause-tauluja yhteenmuutosta vouhottavan daamin kanssa. Luultavasti tällaseen neitoon oot törmänny vasta viikko aiemmin ja nyt jo sua vedetään kun pulkkaa pitkin ruotsalaista kotihelvettiä ja sä kuvittelet, että sä oot rakastunut. Ei, sä et oo rakastunut, vaan sun pettymysten mediaani on just niin tapissa ja ainoo, joka on ”rakastunut”, on se sua perässävetävä pirttihirmu ja vaan siks, että kesän koron