Tinderin tutkailua

Päätinpä tässä, jokusia artikkeleita Tinderistä blogiani varten tutkailleena, tehdä oman tutkimukseni kyseistä sovellusta ja sen käyttäjiä ja käyttäytymistä kohtaan. Mietin hetken mihin ja miten tuon tutkimukseni suuntaisin ja sen perusteella tein oman profiilini hyvin tarkkaan. Olen itse kuullut ja monista naisten kirjoittamista artikkeleista lukenut, millaiset miesten profiilit kiinnostavat. Tärkeitä elementtejä oli ne, että mieheltä töytyy tekstiä, kuvissa näkyisi silmät, pitää olla kokovartalokuva, hymyillä pitää kuvissa ja kaikki sali-, purjevene- ja autokuvat menee heti vasuriin.

Näistä viisastuneena tein oman profiilini. Olen melko nokkela, näin subjektiivisella kokemuksella, eikä profiilin luominen ollut mitenkään vaikeaa, tälläkään kertaa. Päätin katsoa ja testata, kuinka paljon minua vedetään oikealle, kun ensimmäisenä kuvana ei olekaan kasvokuva, vaan tekstikuva. Tässä nyt en tarkoita niitä helvetin typeriä aforismeja, joita monella naisella on viimeistään kolmantena kuvana, joillakin on jopa koko kattaus erilaisia. Vähän sama, kun kuurosokea koittais saada muinaisista hieroglyfeistä tolkkua, että mitähän vittua tälläkin signalisoidaan?

Tein siis kännykän muistioon tekstit, vähän jopa provosoiden ja niistä sitten kuvat. Tekstikuvien perään lisäsin itsestäni kuvan keittiössä (tämä oli yhdessä jenkkitutkimuksessa todettu parhaaksi aloituskuvaksi), yhden kuvan koiraseurassa, yhden ylävartaloselfien (ei sali-eetukuva, vaan ihan kasvot ja yläkroppa), yhden kuvan hevosen vieressä ja yhden pukukuvan (tämä saattaa olla se suurin riskitekijä). Lapsia en valitettavasti tällä kertaa kuviin saanut yrityksistä huolimatta, sillä joku ehti soittamaan miekkataksin paikalle; pakenin kyseisestä leikkipuistosta tuulen lailla, alittaen Arto Bryggaren 110m aitojen ennätyksen siinä samalla noin 2 sekunnilla. Syntyi seuraavanlainen profiili:

Lisäsin vielä oikean profiilitekstin hieman selventääkseni asioita, vaikka kyllä tiedän, ettei noita tekstejä kukaan lue, vaikka aina sen tekstin perään itketäänkin. Tinder on kuitenkin kasvavassa määrin, kuin kylän karjamarkkinat; voiton vie aina se suurin ja lihaksikkain sonni, joka hakkaa päätänsä tolppaan ja on muutenkin aavistuksen vajaa. Mutta tämä viestii kaiketi valitsijoilleen vahvaa luonnetta ja tokihan suurin osa ilmeisesti kuvittelee äidillisellä hoivavietillään kesyttävänsä ja tekevänsä kyseisestä yksilöstä edustuskelpoisen esittelyuroon. Kaikesta huolimatta tuo ajatusmaailma on ihan yhtä turha, kuin hullua kuristaisi; ei mitään hyötyä! Tulen puimaan asian problematiikkaa seuraavissa Tinderkirjoituksissani.

Lisäsin seuraavanlaisen profiilitekstin:

Hyötyliikuntaa, elokuvia ja kirjoittamista harrastava sekä kokkailua rakastava herrasmies, jolla sormi kuuluu muualle, kuin suuhun. Sisältä pehmee, ku nallekarkki, päältä kova, ku Marianne, silti makee, kuin nougat. Eläimet kuvissa ei omia, naama valitettavasti on. Ilman isänpäiväkortteja jäänyt, siltikin mini-ihmiset lähellä sydäntä. Toiset vihaa, toiset vielä enemmän. Sarkastinen ja ironinen, tilannekomiikassa musta vyö. Ei pahalla, mut tahallaan,
Vertikaalisesti 194cm

Muokkasin hakukriteereikseni 27-44v neidot 45 kilometrin säteellä. Päätin tässä testissä vetää ihan kaikki oikealle, profiilin sisältöön katsomatta, jotta saadaan täydellinen tulos onnistumisprosenteille. Tinder on julma paikka sen ulkonäkökeskeisyyden vuoksi, mutta Tinderin käyttäjät hyväksyvät liittyessään nämä toimintamallit, niin myös minä. Itse en juurikaan ole niin pinnallinen tyyppi, mutta olen sen verran, että minua kiinnostaa naiset, jotka pitävät vartalostaan edes jotenkin huolta (tai omaa hyvät geenit). Pyrin myös itse pitämään kroppani nuorekkaana ja itseni elinvoimaisena. Oikeassa Tinder-elämässä en myöskään vetele oikealla, jos naisella ei ole lainkaan kasvokuvaa (Tähänkin tein poikkeuksen viime kerralla). 

Itse en juuri innostu naisista, jotka viestivät kuvillaan elävänsä salilla. Itse kun en ole mikään sali-dude; jos haluan autenttisen salitunnelman katsellen mitä piukemmissa pöksyissä keikisteleviä misuja, voin haistella omaa työsukkaa suihkun jälkeen kosteessa kylppärissä ja avata Instgramin. Rautaa taas pumppaan mieluummin vaikka verilätyistä ja mustastamakkarasta (Tapolan on ehdottomasti paras).

Lisäksi hämmästelen täysin tyhjiä profiilikenttiä, mutta sen perusteella en edes voi vetää vasemmalle, jäisi kännykän oikea puoli melko lohduttomasti käyttämättä, sillä monellakaan itseäni viehättävällä neidolla tekstiä ei vain ole. Ymmärrän toki tässä sen tilanteen ja kokemukseni mukaan moni näistä Tinderin kulta-aikoja elävistä naisista on juurikin parhaimmillaan ilman puhetta ja tekstiä.

Ja sitten eikun etusormi vetreäksi, pieni kostutus sormenpäähän ja menoksi. Lasken vetäneeni sata kertaa oikealla, kunnes Tinder ilmoittaa vetojen olevan täynnä. Tämä sama määrä yleensä vetoja riittää itsensämiellyttämiseen, kunnes homma on niinsanotusti reisillä. Ja sitten odotetaan ensimmäisen raskaan suorituksen jälkeistä saldoa.

1. Ensimmäisten vetojen jälkeen matchien määrä on huikeat 9, jonka perusteella kukin varmasti osaa laskea prosentuaalisen onnistumisen. Tässä määrässä on vielä yksi tilastoja sotkeva upea naaraskettu, joka tiesi tulevasta testistä. Eli saldo ensimmäisen kaatoyrityksen jälkeen roimat 8% (korona tehnyt ilmeisesti hallaa myös Tinderiin, sillä keskivertomies saa kuulemma 14 prosentin osumatarkkuuden). Tämä on toisaalta hyvin hämmentävä tulos, sillä minulla on aina tekstiä, koen olevani ihan kivannäköinen, osaan pukeutua ja hymyilen kuvissa, lisäksi olen lapseton ja keskiverto-Timoa reilu 10cm pidempi (Kuulemma pitkät ja lapsettomat miehet ovat kiinnostavampia, mitä olen joitakin hahmoja kuunnellut).

2. Etusormi syyhyten olin odottanut 12 tuntia kuluvaksi, jotta pääsen taas oman elämäni missikisoihin. Hullunkiilto silmissä, sormi sauhuten koitan tehdä Guinnesin ennätystä oikealle vetämisessä. En löytänyt edes googlaamalla tuota voimassaolevaa ennätystä, joten varmasti onnistuin siinä. Seuraavat sata oli vedetty tyyrpuuriin, ennen kun Tuomas on ehtinyt baaritiskillä kertoa nimensä emytologian kiinnostavalle simasuulle.
Matchien määrä kasvoi tällä kertaa lukemaan 17, joista tosin kaksi poistui tunnin sisään (ilmeisesti, koska en ollut ehtinyt tehdä aloitetta). Tällä erää prosentuaalinen onnistuminen oli 8,5/7,5%, miten sitten tuossa kohtaa matikkaansa käyttääkin.

3. Kolmas kerta toden sanoo, ne väittää. Varmoin vedoin, aamukahvia samalla hörppien, seuraavat sata lasissa. Odottelen tunnin pari ja tsekkaan tilanteen. Osumat on tällä kertaa 25, eli suhteellisen stabiili 8,3%. Tässä kohtaa en vielä ajatellut edes purkaa saldon todenperäisyyttä ja matchien sisältöä, vaan säästän sen siihen asti, kunnes peli on niinsanotusti ”game over”, kuten monella avioliitto koronan jälkeen. 

4. Taisin vetää tällä kertaa aivan liian nopeasti, eikä naiset pysynyt perässä, kahta lukuunottamatta. 400 oikeellevedettyä neitosta ja matchit 27 kappaletta. Äkkiä päässälaskutoimituksena siitä tulee oikeinkin hyvän ja maukkaan oluen prosentit 6,8%.

5. Sormi oli viipottanut vasemmalle sen 500 kertaa ja kenttä tyhjä. Enää yksi epätoivoinen sinkku saapui matchina näyttöni ruutuun. Loppulasku oli tässä kohtaa siis 28 matchiä ja osumatarkkuus 5,6%, todella hämmentävää. On siis loppukaneetin aika.

Valitettava konsensus on, että noista 28 kappaleestaa matchejä yksi oli vanha tuttu, joka tosiaan tiesi tulevasta testistä ja näin ollen myös antaa vielä virheellisemmän tuloksen. Kaksi neidoista oli aiemminkin matchiksi tullut ja heidän kanssaan vaihdoin muutaman sanan. Toinen teki, kuten aina ennenkin, lopetti kirjoittelun ennen kuin alkoikaan. Toisen elämänarvoja (30v) en ole ikinä ymmärtänyt ja niitä jo ihan ensimmäisellä kerralla nauroin ja toisaalta myös hämmästelin, kuin pikku poikana telkkarissa Pelle Hermannin lentävää kepakkoa. Tämä neito vakavissaan kertoi, että tärkein ominaisuus miehelle on oma auto. Hän kun pitää autoista myös ja on kiva ihastella ja puhua niistä. Mä olen kyllä aina tiennyt, että mustat nimettömät kostuu huomattavasti paremmin MB 500 CL:n (V8/306HP) omistajan toimesta, kuin se, että tallissa ois ruosteenraiskaama Fiat Ritmo (R4/ hevoset karannut, vitutuskäyrä 256). En jaksa puida aihetta enempää, vituttaa jo ajatuksena tuollainen teinimäisyys.

Valitettavasti loput näistä sinkkuhelvetin helmistä ei sopinut omiin kriteereihini, mutta positiivinen huomio oli se, että isommat tytöt/naiset panostaa profiileihin ja ovat hyvin rehellisiä. Suurimmalla osalla lukee tekstissä myös tieto omasta habituksestaan ja lähes poikkeuksetta kaikilla on hyvin paljon tekstiä profiilissaan. Muutama oli kyhännyt profiilitekstin pelkällä helvetillisellä emojirivistöllä, osa oli jatkanut niillä taas omaa tekstiään. Suurella osalla näistä on monta kuvaa, harvalla aforismikuvia tai muutakaan schaibaa.

60% matcheistä oli yli 40-vuotiaita, yksi kappale alle 30v ja loput siltä väliltä. Ja sitten se hämmästyttävin juttu; Tinderiiin asetetut kriteerit, ja niiden toimivuus. Aikaisemmista kirjoituksista tutuksi tullut Kaisla ei ollut ikinä käyttänyt Tinderiä, mutta silti hän hyvin varmasti tiesi, miten kyseinen sovellus toimii. Silloin käytiin Kaislan kanssa kiivasta keskustelua siitä, voiko sama ihminen tulla uudestaan ja uudestaan vastaan, vaikka olet jo vasemmalle hänet vetänyt, hänen vahva statement oli, ettei todellakaan voi. Mä lupasin googlata tuon asian, mutta koin sen vahvasti turhaksi siinä vaiheessa, kun taas kerran suusta tuli syljen mukana fraasi; ”älä tongi sitä paskaa, se haisee”. Hänessä oli juuri se parasta, että ilmeisesti isä oli pikkutytöstä asti opettanut, että aina kannattaa olla oikeassa, eikä anteeksi pyydetä tai anneta.

Tässä omassa tutkimuksessani dilemma oli se, että vahvasti 35% matcheistä oli noin 150 kilometrin päässä, vaikka oma kriteeri oli 45km. Olisin ihan mielenkiinnosta kysynyt asiasta Kaislalta, mutta en saanut yhteyttä tai siis viestiini ei vastattu, ehkä toisessa päässä mietitään sopivan tyhjentävää vastausta.

Lopputuleman lopputulema siis on, että oma listani oli täysin tyhjä naisista, jotka minua kiinnostaisi tai sopisi kriteereihini, liekö sitten syy juuri tuo, että minulla ei ole ensimmäisenä kuvana naamaa, vai missä vika lie. Tämä ei jää tähän, joten tutkailu jatkuu luultavasti seuraavaksi toisen sukupuolen näkökulmasta.