Tinderöinnin ja parinmuodostuksen mahdottomuus

Pettymys omalla naamalla tehdystä Tinderprofiilista oli nielty ja mittumaarikin oli mennyt perselleen, kun ainuttakaan lähestymiskieltoa ei ollut hankittu, joten oli aika korjata tilanne. Tällä kertaa päätin tutkailla näkökulmia kyseisellä sinkkujen kaatopaikalla hameväen näkökulmasta. Olin rapsutellut tuskastuneena päätäni profiilin suhteen sen verran hanakasti, että ennenaikainen pälvi oli orastavassa tilassa. Sitten lamppu välähti ja sain mielestäni loistoidean. Pyysin erästä, oman perseensä nykyään mielenkiintoiseksi kokevaa, naisihmistä ottamaan tarakastaan minulle kuvan ja kerroin käyttötarkoituksen. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että kyseinen upeus pyysi teini-ikäistä tytärtään paparazaamaan tuon perberikuvan ja tyttären hämmennys hälveni tietoon, että kuva tulee eräälle laihdutusporukalle; miten päästään fatistä fitiksi pelkästään pienentämällä vaatekokoa. Kuva oli aivan täydellinen, kuten tuo farkkupersekin, enää puuttui naseva teksti. Taisin olla tässä kohtaa m...

Näin kesänkorvalla kun mirrit mouruaa ja etanaviivat on hyvin aktiivisena, on kiva hankkia itselleen mojova kattaus pettymyksiä tulevaa syksyä silmällä pitäen. Sinkkuna toki on kiva tallustella ilman turhaa riippakiveä, samalla seuraten pariutuneiden ihmisten terassikismaa ja pettymystä toista osapuolta kohtaan, harrastaa kornia ja seksuaalikasvatuksen vastaista panemista ja juoda palkka kaksi kuukautta etukäteen...ai että, elämäähän se. Syksyllä sitten iltojen hämärtyessä on taas kiva kiertää Ikeassa hipelöimässä joka saatanan eri kokoista Malm-lipastoo, koristetyynyjä ja mietelause-tauluja yhteenmuutosta vouhottavan daamin kanssa. Luultavasti tällaseen neitoon oot törmänny vasta viikko aiemmin ja nyt jo sua vedetään kun pulkkaa pitkin ruotsalaista kotihelvettiä ja sä kuvittelet, että sä oot rakastunut. Ei, sä et oo rakastunut, vaan sun pettymysten mediaani on just niin tapissa ja ainoo, joka on ”rakastunut”, on se sua perässävetävä pirttihirmu ja vaan siks, että kesän koron...

Alotinpa tuossa kolmisen viikkoa takaperin asiakkaani ja kaveriksi tulleen henkilön henkilökohtaisena avustajana. Se on sellasta mukavan lepposaa puuhaa; kaupassakäyntiä, koiran ulkoilutusta, remppahommia, muuta avustamista ja reissuja sinne sekä tänne. Oltiin oman työn pomon ja tämän avustettavan henkilön kanssa suunniteltu menevämme paikalliselle puistoalueelle grillaamaan, aurinko paisto ja oli muutenkin hyvä fiilis, joka sitten katkes kuin kanan lento. Oltiin pomon kanssa menossa noutamaan tätä kolmatta henkilöä, kun hänen kotinsa lähellä olevan erikoiskaupan pihalla näin Kaislan ja hänen autonsa. Samantein sydän nousi kurkkuun ja tuli todella paska fiilis; miks just tänään?. Samantein ajatukset siirty meidän kivohin hetkiin ja muistin kaiken vietetyn ajan tuon naisen kanssa, kivoista ensitreffeistä lähtien. Taas aloin paranoiasti miettiin mitä meidän välillä oikein tapahtu, miks se ihminen halus olla mua kohtaan sellanen, kun oli, miksei voitu jutella? Päästiin grillau...

Jatkan tähän vielä sivuten edellistä päivitystä. Olen tässä ihmetellyt sellaista asiaa, että miksi nainen, joka ei ole kokenut kivoja ja positivisia asioita miehen toimesta, ei kestä niitä uudeltakaan mieheltä. Onko se itsetunto todellakin niin heikko? Mieluummin otetaan se vätys, joka ei osaa sanoa kauniita asioita tai hemmotella naistaan ja sitten taas suhteen päätyttyä itketään miten paska suhde oli tai suhteen edetessä haukutaan kilpaa Ritva-Liisan ja Pirren kanssa, kenellä on paskin mies. Itse edelleen olisin otettu naisesta, jolla on se hyvä itsetunto, kestää miehensä hyviä ominaisuuksia ja osaa arvostaa niitä. Sellasta naista mä katsoisin ylöspäin (empatian ja sympatian tasolla, fyysisesti se on lähes mahdotonta). Kerron tässä vielä pari kokemusta viime vuodelta, hämmästyttäviä molemmat edelleen. Tinderin kantturakisan (ei saa loukkaantua, läppäähän se vain oli) voiton vei tällä upea, pitkä, koulutettu blondi-ihminen. Tovin kirjoittelun jälkeen vaihdettiin numeroit...

Tässä osiossa ajattelin käsitellä parinmuodostuksen hankaluutta, jossa ongelmaksi muodostuu miehen hyvät ominaisuudet ja naisten, mielestäni, liiallinen vaativuus/itsekkyys. Naiset treffipalstoilla kertovat haluavansa miehen hyvillä ominaisuuksilla; kokkaava, huomioiva, fiksu ja kiltti mies lukee monen kriteerikentässä. Itse kuitenkin olen huomannut, että kun miehellä sitten nämä ominaisuudet löytyvät, ja kenties vähän ekstraakin, sitä ei sitten kestetäkään. Ongelmaksi koen vahvasti sen, ettei naisen itsetunto annakaan periksi sitä, että mies saattaa osata ja tietää enemmän ja myös se, että nainen kokee miehen taitojen kautta oman paikkansa perheen dynamiikassa uhatuksi, vaikkei siis ole vielä edes mistään parisuhteesta keskustelu, ollaan oltu vasta tutustumisen asteella. Itse miehenä olisin hyvin otettu ja hyvilläni, jos vastaan kävelisi itsevarma nainen, jolla on vahva tietämys, on sinut itsensä kanssa, hyväksyy muut sellaisena kuin ovat ja handlaa monet elämän osa-alueet. ...