Tinderöinnin ja parinmuodostuksen mahdottomuus

Tänään oli sen verran reipas päivä, että ehdin aamukuudesta asti jo pesemään pari koneellistä pyykkiä, siivoamaan ja kokkaamaan ja työpäiväkin olisi vasta edessä. Tässä kohtaa oli sen verran vapauttamatonta energiaa, kuin Olkiluoto kolmosessa, että päätin heittää vähän aakkosia riviin pitkästä aikaa. Mietiskelin pitkään, mikä olisi aihe ja mikseipä sitä sitten kelpaisi sama vanha tuttukin? Olen ollut eräällä treffisivustolla vähän taustaseuraajana jo tovin (koska eihän niiltä pääse edes treffeille, varsinkaan hyvät tyypit (täysin subjektiivinen näkemys)) ja joku tovi sitten sinne ilmesty hyvin tutunoloinen hahmo. Eräs päivä mun sivulla oli tunnin välein käynyt nimimerkki Kaisla78. Siinä vaiheessa jo tiesin tasan, kuka kyseessä lienee. Tsekkasin vielä varmuudeksi specksit, jotka sopi kyllä hyvin kyseiseen henkilöön, kuin hihaton paita kädettömälle. Laitoin pelkän huutonauru- emojin kyseiselle henkilölle ja hetken päästä vielä kysymyksen; ”Ei sitten tainnut hra T ollakaan...

Päätin ottaa puheeksi ainakin itseäni monasti kohdanneen tilanteen sitä parempaa puoliskoa etsiessä. Kyse on siis jostakin niinkin ihmeellisestä asiasta, kuin valtataistelu, kuka osaa mitäkin, ja kenellä on eniten tietoa ja miten se ainakin omalla kohdallani on vaikuttanut negatiivisesti kyseisessä agendassa. Tuleepa mieleeni esimerkiks tilanne, kun upea Kaisla pakitteli ilmeisesti toista tai kolmatta kertaa ikinä peräkärryä pihallaan. Auton ja kärryn vekslausta oli kulunut 10 minuuttia, kun istuin vieressä ja purin hammasta ja nieleskelin, etten vaan töksäyttäysi tilanteessa mitään räjähdysherkkää. Lopulta tähtisilmä nousi autosta ja työnsi kärryn paikalleen. Vasta päiviä, saattoi viikko parikin vierähtää, kun asia otettiin framille. Kysyin ystävällisesti miksei voinut pyytää multa neuvoa tai vaikka mua pakittamaan ja vastaus tuli nättien hampaiden takaa melko väkevästi, että haluaa itse opetella. Miks se on aikuisen ihmisen niin vaikea pyytää apua, miks pitää mennä lähes barrik...

Alotinpa tuossa kolmisen viikkoa takaperin asiakkaani ja kaveriksi tulleen henkilön henkilökohtaisena avustajana. Se on sellasta mukavan lepposaa puuhaa; kaupassakäyntiä, koiran ulkoilutusta, remppahommia, muuta avustamista ja reissuja sinne sekä tänne. Oltiin oman työn pomon ja tämän avustettavan henkilön kanssa suunniteltu menevämme paikalliselle puistoalueelle grillaamaan, aurinko paisto ja oli muutenkin hyvä fiilis, joka sitten katkes kuin kanan lento. Oltiin pomon kanssa menossa noutamaan tätä kolmatta henkilöä, kun hänen kotinsa lähellä olevan erikoiskaupan pihalla näin Kaislan ja hänen autonsa. Samantein sydän nousi kurkkuun ja tuli todella paska fiilis; miks just tänään?. Samantein ajatukset siirty meidän kivohin hetkiin ja muistin kaiken vietetyn ajan tuon naisen kanssa, kivoista ensitreffeistä lähtien. Taas aloin paranoiasti miettiin mitä meidän välillä oikein tapahtu, miks se ihminen halus olla mua kohtaan sellanen, kun oli, miksei voitu jutella? Päästiin grillau...

Jatkan tässä kertomalla viimeisimmästä suhteestani, joka jäi hyvin tyngäksi ja on itselleni edelleen hyvin arka paikka. Halusin avata tämän asian, jotta lukija ymmärtää minussa myös herkän puolen, sillä tiedän jatkokirjoitusten luovan ehkä aavistuksen kusipäisen kuvan. Samalla tämä näpyttely tekstimuotoon toimii itselle vähän kasvualustana tulevia naiskontakteja ajatellen ja toivon myös ehkä lukijoiden kommentointia missä itse tein virheen. Tapasin marraskuun loppuvaiheilla viime vuonna erään treffipalvelun kautta mukavalta kuulostavan naisihmisen Siinä vaiheessa itsellä oli sinkkuilua takana jo melkein pari vuotta ja koin olevani täysin valmis uuteen suhteeseen, jossa voin antaa kaikkeni. Kutsuttakoon tässä ja tekstin edetessä kyseistä henkilöä Kaislaksi. Kaisla vaikutti kirjoituksissaan hyvin mukavalta ja fiksulta, oli lapseton niinkuin itsekin (Lapsia vastaan minulla ei ole mitään, päinvastoin, mutta lapsetonta naista on helpompi tapailla spontaanisti). Numerot vaihdett...