Ennakkoluuloja ja vinoumia

Olen pitkään miettinyt pelonsekaisin tuntein naisten maagista ja velhomaista kykyä tietää ja tuntea mies pelkästään vilkaisemalla nopeasti kuvaa. Monet synnyttyjäosaston hahmot jopa ylpeästi kertovat tästä ominaisuudestaan aistia miehen syvin olemus ja tarkoitusperät edes vaihtamatta sitä surullisen kuuluisaa aloitusfraasia, olkootkin tässä kohtaa vaikka; ”Moi hellu, tykkäätsä junista”?

Aloituksena tuo toki on melko klassikko, eikä todellakaan tarkoita miehen olevan autistinen (maalainen korkeintaan, niinkuin allekirjoittanutkin) tai kallellaan antiheteroseksiin, vaan tässä kohtaa koittaa viljellä Kummelimaista (me nelikymppiset kasvettiin hei tän parissa, antakaa edes hetki anteeksi) huumoria sen pienen hymyn tai hymähdyksen toivossa. Itse en aina kykene edes tuohon, varsinkin jos naisella ei ole kuin vitullinen emojikaavio-rivistö profiilissaan, josta sitten koitat tihrustaa, että mitähän signaalia tuokin naishahmo koittaa viestiä. Tyhjä tekstikenttä taas saa ihmettelemään, että millainen kommunikoija toinen on suhteessa, pelkkää tyhjää puhekuplaa ja viittomakieltä? Tokihan ”hiljaa hyvää tulee”, mutta tuskin yksikään meistä kaksilahkeisistä on ”niin hyvää, ettei sanotuksi saa.”

Itse opin kirjoittamaan viimeistään lukion toisella luokalla huikean hukkapätkän Airi Moilasen opastuksella ja ne opit on edelleen tallessa; sen kun laittaa Aapiskukosta opitut kirjaimet suht oikeassa järjestyksessä peräkkäin, syntyy sanoja. Sanoja kun yhdistelee, tulee lauseita ja virkkeitä ja niin edelleen. Kannattaa vaikka lukea kirja tai kaksi MeNaisten ja Naistenhuoneen sijaan, eiköhän sieltä saa idean tai kaksi, ainakin paremman puutteessa.

Airia muuten käy kiittäminen siis myös tästä blogista ja terkkuja sinne jonnekin; Nyt tiedän mitä tarkoittaa fraasi: ”Paikka auringossa”.

Eli olisikos kanssasisaret aika katsoa peiliin ja vaikka ihan tehdä pieni tutkimusmatka naisten Tinder-profiileihin, ennen kuin parjaatte miesten tyhjiä tekstikenttiä, se saattaa jopa tyhjyydellään yllättää; Mallun ja Iran verbaalinen ulosanti on täysin yhtä paska ja laiha, kuin haukkumanne Teron ja Esan.

Samassa tohinassa palaan vielä kuva-asiaan; Silmiini on useamman kerran lävähtänyt niin kotimaassa, kuin globaalistikin (Nyt Mallu ja Ira tarkkana, sana oli hyvin vaikea) artikkeli, jossa naiskauneus (eikä aina sekään) on antanut itselleen oikeuden parjata meidän suomipoikien (itseni miellän useamman kerran viikossa toki mieheksi) Tinderkuvia paskoiksi, ymmärtämättä vissiin millaisia saatanan otoksia saman sukupuolen edustajiltanne löytyy. Siinä olis kyllä Kodak-kioskin kuvakehittäjä nauranut itseltään helmeilevät kesäureat housuun useamman kerran, kun sille olis tollanen määrä noinkin vituralleen menneitä kuvia viety rullatolkulla. Ainoa huvitusta aiheuttava aspekti (Mallu, tää ei oo se räppäri) tässä on se, että nää kuvat on otettu tarkotuksella, eikä niin, että Korkesaaren tyhmin apina on vahingossa saanut maalta tulleen turistin kameran itselleen.

Voin kertoa täysin hyvällä omalla tunnolla, että kaikki on nähty. Siellä on takaraivokuvaa, siellä on puolet iiriksestä (se mikä löytyy silmästä), siellä on kuva saaresta (josta koitan katsoa, että onkohan tässä kuvassa nainen vai ei), on kuvia perkeleen monesta lemmikistä ilman emäntää, on suksiboksia, meikkipussia, on lenkkaria ja Better Bodies-jumppapöksyä, on eilinen banaani ja pussi päässä turbaaniin pukeutunut hahmo ja sit ne saatanan loputtomat Ikean tauluista kerätyt aforismit..pää hajoo!!!! Ja sitten kehdataan julkisesti vielä sanoa, että suomalaisen miehen kuvat on perseestä...osalla toki varmaan myös kirjaimellisesti.

Eipä sillä, eipä siellä tarvi teillä naisilla kyllä ollakaan kuvaa, ei ikää, ei paikkakuntaa, ei niin mitään ja flaksi käy, kuin 90-vuotiaalla Teuvolla koronan iskeneessä hoitokodissa...kuhan on tarkkana missä torsossa on vielä vähän lämpöä.

Mä oon myös ettiny kännykästäni turhautumiseen asti asetusta, millä saisin pois sen, ettei naisten kuvat näkyis jonkun helvetin suodattimen kautta, mutta tänään kyrpiintyneenä marssin puhelinliikkeeseen, jossa finninaamanen X-sukupolven edustaja hekottaen kerto, että se vika löytyy toisesta päästä. Joten pieni pyyntö, tsekatkaa neidot kännynne ennen, kun otatte selfietä Tinderkuvaa varten. Kellä perkeleellä on niin huono itsetunto, että jokainen kuva pitää olla pupunkorvasuodattimella otettu, yksikin on liikaa, varsinkin jos sulla on ikää yli just eikä melkein naimaluvan. Vielä yksi pliis, älkää roikottako niitä elukoita väkisin teidän selfiekuvissa, asettukaa eläimen asemaan; Ei nekään tekis niin, ne hei diggaa teistä!

Asiaan liittyviin tinder-kokemuksiin:

1. Olin kirjotellut pitkään 39-vuotiaan naisen kanssa. Jostain kumman syystä tämä naisoletettu heräs horroksesta pitkän hiljaiselon jälkeen ja kirjoitti juhlineensa 40-vuotissyntymäpäiviään ja olevansa asian suhteen kujalla. Parin viestipätkän jälkeen pyysi numeroni, koska mulle ei todellakaan anna numeroaan.
   Neito soitti ja parin mumeltavan sanan jälkeen hiffasin neidon hankkineen itselleen seuraavaksi päiväksi suuhunsa vanhan tanssimusiikin maun ja tuoksun. Kolmannella suunvuorolla läväytti tiskiin seuraavanlaisen tuotoksen; ” Mä en meinannu sua vetää oikealle ensin, mutta sit kuitenkin päätin”. Mä tästä hyvin otettuna tiedustelin tätä noinkin rohkeaa mielenmuutosta, johon hän vastasi; ”No sä näytät just siltä, että sulla on edellisessä suhteessa ollut joku saatanan justiina, etkä sä hyväksy yhtään naista elämääs”. Tämä ihmetytti, sillä olinhan Tinderissä ja hänetkin hyväksyvästi sujauttanut oikealla. Vartin puhelun jälkeen hänen laatima konsensus oli, että minähän vaikutan ja kuulostan oikein mukavalta, me voidaan trefftata, mutta meille ominaisen ajanottotavan mukaan se tarkoittaa maksimissaan 5 minuuttia, koska hänellä pitää olla takaportti, jos pidänkin tuota olentoa aivan hirveänä. Seuraavana päivänä sain vielä kutsun treffeille hänen lounastauollaan, aikaa olisi ollut käytettäväksi ruhtinaalliset 7 minuuttia. Tähän en suostunut silloin, enkä tulevaisuudessa, sillä olen sen verran pitkä, että puolet ajasta menee, kun tsekkaa mut päästä varpaisiin ja toisaalta taas sen verran maalta, että mulla kestää oman nimen kertominen se toinen puolikas. Kuka vittu tekee mitään ensitreffeillä toisen habituksella ja nimellä yhtään mitään. EI JATKOON!

2. Mulla on ollut lähes aina yksi Tinderkuvista sellanen, missä mulla on puku päällä (työkuva), koska puku tekee miehen ja jos Arman Alizadilta tilaa, niin mies tekee jopa puvun. Tämä muka-ovela kikka kasvaa pojasta mieheksi on kostautunut ja pahasti. Useamman kerran deittipalveluissa mut on täysin suoraan, kirjottelematta, kysymättä ja tutustumatta, leimattu vaan helvetin tylsäksi ihmiseksi juuri tuon kyseisen Turon (Mulla on niitä muuten kaks) asusteen takia. Toinen hyvin selkäpiitä karmiva vinouma on, että mä syön, nukun, kairaan ja lenkkeilen tuo kyseinen laatuvaate päällä, vaikka mulla on sen seitsemän kuvaa, kun olen muunlaisissa arki- ja juhlatamineissa. WTF?

3. Mulla itselläni ei ole lapsia (koska olen vetänyt aina riittävän ajoissa ulos) enkä ole koskaan ollut naimisissa (koska en tee elämässä virheitä) ja tämä on asia, mikä tuntuu olevan jotenkin fiksaatio tai saatanallinen nounou hyvin monelle naiselle. Eräskin hyvin elämämkovaltakoululaiselta vaikuttanut Tinderin suurkuluttaja (omasta mielestään Tinder-shamaani) antoi jollekin hyvin luotettavalle makasiinilehdelle haastattelun, jossa neuvoi kanssasisariaan, ettei lapsetonta miestä kannata edes katsoa päin Tinderissä. Tämä siis täysin siitä johtuen, ettei lapseton mies tiedä mitään lapsista. Tämä olettama näin, vaikka mies ois isosta perheestä, Lapuan suurimmasta lestadiolaisyhteisöstä tai muuten vaan perkele ihminen.
   Välillä tuntuu, että monet miehet ymmärtää paremmin lapsia, kuin nämä vahinkovankkureita kilpaa Hulluilla Päivillä työntävät, samalla päivän polttaviin aiheisiin Vauva.fi-sivustolla kommentoivat naarasyksilöt. Mun kohdalla on suoraan, useammin kuin kaksi kertaa todettu, että olen hyvin viallinen yksilö (myös 1. kohdan upeus sylkäsi näin päin naamaa), koska en ole suorittanut näitä yhteiskunnan normeja sillä tavalla, kuin he. Toisin sanoen, en ole pettynyt elämääni jälkeläisteni tai valintojeni kautta. Suosittelen siis vahvasti pyyhkimään sen kaiken mähmän siitä peilistä ja katsomaan siihen uudelleen, ehkä se pettynys toisten omia valintoja kohtaan löytyykin omista pettymyksistä itseä ja omia valintoja kohtaan. Ja pienoinen vinkki näille, jotka kyseenalaistavat muiden lapsettomuutta, kaikilla vain ei ole mahdollisuutta niitä jälkeläisiä saada haluistaan riippumatta...kuin ei myöskään ilmeisesti tunneälyä ja ihan sitä The älykkyyttäkään.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan haukkua kenenkään toimia, vaan kyseenalaistaa toimintaa. Kukin saa laittaa sellasia kuvia profiiliinsa, kun haluaa ja jättää tekstit kirjoittamatta, jos niin tarpeelliseksi kokee. Haluan vain tuoda julki sellaisen aspektin, että me heterot, lapsettomat keski-ikäiset miehet koemme olevamme pohjasakkaa kaiken sen kuran keskellä, mitä monien naisten teot ja julkiset kirjoitukset antavat ymmärtää. Kohdelkaa meitä, kuin toivoisitte itseänne kohtelevan (Vai piileekö siinä juuri totuus ;)?)

Tähän loppuun pieni kevennys liittyen viimeiseen tilanteeseen. Oltiin kahden kaverin kanssa paikallisen ravintolan terassilla kesällä syömässä. Viereiseen pöytään tuli nelihenkinen perhe. Nuorin istu vielä rattaissa, vanhempi kersoista (noin 3v poika) tepasteli pöydän vieressä. Kaverin kanssa tsekkailtiin tilannetta, heitettin hymy pojalle ja äitihahmolle muikea silmäflirtti. Isäoletettu ei tietenkään tästä hirveän innoissaan ollut, mutta ymmärsi, ettei alfaseurassa juuri kannata röyhennellä. Ei aikaakaan, kun tämä pikkuherra tuli meidän pöydän viereen, veti jakkaraa pöydän alta ja totes omalla lapsikielellään, että; ”Mä meen nyt tähän pöytään”. Äiti siinä sitten hämmentyneenä ja vähän huvittuneena vaatimaan poikaa takas omaan pöytään, johon poju totes; ”Mutta täällä on miesten jutut”. Totuus lapsen suusta jne.